Kirjoittelen blogia pitkästä aikaa. Olen palaamassa kesäkauden jälkeen työnohjaajan tehtäviini. Kesällä ulkoilin kameran kanssa ja kuvaamani viirupöllö saa paikan tässä blogissa. Sieltä se tarkkaavaisena havoinnoi ympäristöä. Työnohjaajana toivon olevani myös tarkkanäköinen. Työnohjaus on siis edelleen se päätyöni. Myös henkilökohtaisia coaching-prosesseja jatkan entiseen tapaan. Viime talvena löysin itseni useamman kerran myös työyhteisösovittelijan roolista. Aikanaan kun perehdyin työyhteisösovitteluun koulutuksien kautta, en nostanut sitä esiin palveluvalikkooni. Ajattelin, etten halua asettua konfliktien selvittelyyn. Ilman markkinointia sovittelua on kuitenkin kysytty ja harkiten olen niihin lupautunut. Nyt on jo kokemusta työyhteisösovittelusta kertynyt, joten ajattelin avata ajatuksiani siitä blogin verran. Sovittelussa on meinaan järkeä. Voin sanoa, että se on haastavaa työtä mutta myös mielekästä ja tuloksellista. Ei pöllömpää homma.
Työnohjaus vai työyhteisösovittelu?
Jos vertaan työyhteisösovittelua ja työnohjausta niin merkittävä ero on jo siinä ensimmäisessä yhteydenotossa asiakkaalta. Työyhteisösovittelupyyntö on yleensä hyvin selkeä. Yhteydenottaja on esimies/tiiminvetäjä, joka kertoo hyvin suoraan mistä on kyse. Tiettyjen henkilöiden välille on syntynyt erimielisyyksiä, joita ei saada työpaikan omin keinoin ratkaistua. Puhelussa käymme läpi mikä tilanne on ja mitä kaikkea konfliktin ratkaisemiseksi on jo kokeiltu. Joskus kysytään työnohjausta tässäkin tilanteessa, mutta kerron työyhteisösovittelusta ja saatan ehdottaa sitä täsmäiskuna konfliktin ratkaisuksi. Pulmallista on jos todellisuudessa tilaajalla on tiedossa ristiriitoja ja erimielisyyksiä, mutta niistä ei työnohjaajalle kerrota. Pyrin kysymään tätä kartoitustilanteessa, koska taustalla hiertävä konflikti ei tule helposti esiin työnohjauksessa, jos sitä ei avoimesti tilausvaiheessa kerrota. Siispä suosittelen tilaajalle, kerro se mitä tiedät heti alkuun. Näin löydetään sopiva työmenetelmä tiiminne tilanteeseen.
Työyhteisösovittelun rakenne on selkeä
Työyhteisösovittelulla on selkeä rakenne ja prosessi ei ole kovin pitkä. Kun on hahmoteltu ketä kaikkia sovitteluun tulee mukaan, jokainen osallistuja saa henkilökohtaisen keskusteluhetken kanssani. Kuulen kaikkien näkökulmaa. Tämän jälkeen kokoonnumme yhteiseen sovittelukeskusteluun, näitä tapaamisia voi olla muutama. Lopuksi prosessi päätetään sopimukseen jatkosta. Minulta kysytään usein voiko konflikti ratketa? Vastaan tähän, että voimme ainakin sopia, miten tapahtuneen jälkeen mennään eteenpäin. Näiden askelmerkkien sopiminen onkin se mihin pyritään. Miten työpaikalla toimitaan ja käyttäydytään jatkossa. Kaikissa hoitamissani sovitteluissa ollaan sovittu siitä, ettei vanhoja asioita kaiveta enää esiin. Toki vanhat asiat saattavat kaihertaa jonkun mieltä sovittelun jälkeenkin, mutta toistuva asioiden esiin nostaminen pitää yllä huonoa ilmapiiriä. Monta kertaa konfliktien taustat tulee ajallisesti myös niin kaukaa, että muistikuvat hämärtyy ja vääristyy tapahtumista. Kysymys onkin mitä pitää tapahtua, jotta voimme antaa vanhojen asioiden jäädä taakse. Aito anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen voi olla tärkeä osa sovitteluprosessia. Voisiko myös tallenteet ja kirjalliset dokumentit tapahtuneesta ihan oikeasti hävittää. Aloittaa puhtaalta pöydältä. Joskus sovittelu päättyy yhteenvetoon, jossa työpaikan esimiehet katsovat parhaaksi siirtää työntekijöitä eri tehtäviin. Jos ei tulla työn edellyttämällä tavalla toimeen työkaverin kanssa onkin viisasta järjestää toisia tehtäviä, jos se vaan suinkin on mahdollista. Tämä voi olla vaihtoehto mennä eteenpäin. Joskus ratkaisun tekee työntekijä itse hakeutumalla toiseen työhön.
Työnohjaus tarjoaa puhumisen paikan
Työnohjausprosessit on pidempiä ja niissä on enemmän kehittävä ote työhön. Kiireisessä työelämässä säännöllinen aika ja paikka asettua peilaamaan omia ajatuksia työkavereiden on jo itsessään arvokasta. Koulutetun työnohjaajan ohjauksessa työnohjaus on tavoitteellista oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä. Työstä tuleva tunnekuorma saa paikan tulla näkyväksi ja omien voimavarojen tunnistaminen auttaa jaksamaan työelämän haasteissa. Ihmisten erilaisuutta ja erilaisia näkökulmia voidaan tarkastalla hyvässä hengessä kun työyhteisön vuorovaikutus toimii ja ilmapiiri on asiallinen.
Työnohjaajana autan suunnitelmaan sopivan prosessin
Työnohjaajana panostan uuteen työtilaukseen. Kartoitan tilanteita ja toiveita, pohdin myös olenko oikea henkilö kysyttyyn tilanteeseen. Myös asiakkaat saavat tilaisuuden valita työnohjaajansa alkukeskustelujen avulla. Aloitus on varsin tärkeä vaihe prosessia niin sovittelussa kuin työnohjauksessa. Siihen on hyvä varata riittävästi aikaa. Avoin asioiden kertominen antaa hyvän lähtökohdan onnistuneelle prosessille ja sopivien työmenetelmien valinnalle. Lue lisää työnohjauksesta.
Olen taas kesäkauden jälkeen työni äärellä. Ota yhteyttä niin suunnitellaan teidän tiimille työnohjausta tai tarvittaessa pohditaan olisiko kuitenkin työyhteissovittelun paikka.
Kuva ja teksti © Leena Aijasaho – työnohjauspalvelu.fi