Luontolähtöinen työnohjaus – voimavalokuvia kännykkäkameroilla

Luontolähtöinen työnohjaus Leena Aijasaho työnohjaaja Saarijärvi

Työnohjaus voidaan hyvin toteuttaa lähiluonnossa. Mikään ei määritä, että työnohjaus täytyisi välttämättä toteutua sisätiloissa piirissä istuen. Istumisesta kun vielä tiedetään, että pitkään istuminen ei ole keholle ja mielelle hyväksi. Arjen askeleet tuovat hyvinvointia. Vien usein asiakkaitani ulos. Ollaan ”ihan pihalla” aistitaan vuodenaikaa, ympäristö, luontoa ja asetutaan vuorovaikutukseen uudella tavalla. Yksilötyönohjaus voi hyvin toteutua kävellen, pysähdellen tai puistonpenkille istahtaen. Luonto tarjoaa runsaasti metaforia, joihin työelämän tapahtumia voidaan peilata.

Toteutin hiljattain opettajien ryhmätyönohjauksen luontolähtöisesti ja valokuvamenelmiä käyttäen. Prosessi koostui viidestä tapaamisesta, joista vain ensimmäinen oli sisätiloissa. Muut tapaamiset toteutettiin lähiympäristössä. Pienen kävelymatkan päässä oli järvenrantaa, talvella jäälle pääsi liikkumaan, löysimme lintutornin, kauniin niemen ja mielenkiintoisen suon, jonka ympäri kiersi polku. Pari geokätköä löydettiin, vaikka emme niitä etsimässä olleetkaan.

Ensimmäiseen tapaamiseen ennakkotehtävänä oli valita omista kännykkäkuvista 2-3 kuvaa, joilla kertoa ryhmän aluksi itsestä ja näyttää muutama oma voimavalokuva. Keskustelun pohjalta loimme työskentelyn raamit ja tavoitteet. Ryhmä tutustui voimakortteihin. Jo tilausvaiheessa oli pyydetty luontolähtöisyyttä ja jaksamista tukevaa työnohjausta. Sovimme ulkoilusta tuleville kerroille.

Voimavalokuvapakka luontolähtöinen työnohjaus

Ensimmäiset kerrat olivat talvea, kävelimme jäällä katsoimme lähelle ja kauas, kukin sai halutessaan kuvata kännykällä tai pyytää kuvaa itsestään jollain itselle merkityksellisellä tavalla. Työasiat eivät olleet päällimäisiä, niitä etäännytettiin tietoisesti ja asetuttiin havoinnoimaan ja aistimaan itseä suhteessa toisiin ja ympäristöön. Aluksi ryhmällä oli halu liikkua tehokkaasti lenkkeillen. Työnohjaajana sain ohjata hidastamaan tahtia ja pitämään pausseja, joista muodostui jakamisen hetkiä.

Tuli kumisaappaiden aika ja sitten jo kevään lämpö. Uuden alku ja työkauden päätös puhuttivat. Viimeisellä kerralla voimavalokuvapakka oli työnohjaajan matkassa. Voimakortit aseteltiin metsään ja niiden avulla osallistuja reflektoivat kokemustaan työnohjauksesta toisilleen ja työnohjaajalle. Osallistujiin teki vaikutuksen pysähtyminen, tietoinen ympäristön aistiminen ja hiljaisuus. Työkuorma hälveni ja työnohjaus toi voimavaroja. Luontokohteista jäi mieleen tärkeitä hetkiä sekä paikkoja. Tunnelmista syntyi omia valokuvia, joita työkaveri oli kännykällä ottanut. Kuvat jäivät voimakuviksi, joihin voi palata. Kuvien kautta ryhmä pystyy myös jakamaan kokemusta muulle työyhteisölle. Ääneen ihmeteltiin miten hyvältä tuntui, kun ei tarvinnut olla analyyttinen ja ajatella ”korvat savuten”. Mielestäni luontolähtöinen läsnäoloon ja rauhoittumiseen suuntaava työnohjaus voi toimia aivoja lepuuttavana. Tarvitseeko aina puhua ja miettiä niin paljon? Entäs jos vaan oltaisiin. Entäs jos ei koko ajan kiirehdittäisi vaan istahdettaisiin hetkeksi ihmettelemään ja huomaamaan se mitä on, eikä se mikä puuttuu.

Kuvat ja teksti © Leena Aijasaho – työnohjauspalvelu.fi