Käyn parhaillaan ratkaisukeskeistä työnohjaajien jatkokoulutusta. Koulutus on prosessinomainen tämän talven kestävä juttu. Hakeuduin koulutukseen päästäkseni vaihtamaan ajatuksia kollegojen kesken ja oppiakseni jotain lisää oman työnohjaajan työni nikseistä. Yksi asettamani tavoite on myös hoksata jotain vahvuuksistani työssäni. Haen taas kerran uutta intoa ja energiaa työhöni ratkaisukeskeisistä menetelmistä.
Koulutuksessa oli yksi koulutuspäivä vahvuuksien käytöstä työssä. Tuona koulutusaamuna kuume nousi ja jouduin perumaan osallistumiseni. Tunsin itseni pettyneeksi, miksi juuri tämä kerta, joka on lempiaiheeni. Koulutanhan itse enneagrammin kautta vahvuuksien käyttöä ja sparraan coachina asiakkaitani löytämään voimavaransa. Olisi ollut niin kiinnostavaa keskustella ja jopa vähän haastaa kouluttajia ja kollegoja aiheesta. Nyt joudun epämukavuusalueelle lueskelemaan teoriaa ja pohtimaan itsekseni teemaa. Koulutusta kun ei saa maaliin asti korvaamatta poissaolopäiviä.
Olen oppinut tuntemaan itseäni vuosien saatossa. Parhaiten energisoidun hyvästä meiningistä ja yhdessä tekemisestä. Yksi luontainen vahvuuteni onkin tekemisen meininki. Nautin kun saan aikaan ja ahdistun jumittamisesta. Kyllä – minäkin jumitan ja juutun, vaikka vaikutankin aikaansaavalta ihmiseltä. Siinäpä se onkin kompastuskiveni, kun putoan kuoppaan, niin jysähdän pohjalle oikein kunnolla. Kaivan monttua vaan syvemmäksi ja kestää tovin hoksata, että ehkä tästä kuopasta kannattaisi kiivetä ylös ja jatkaa eteenpäin. ”Älä kaiva kuoppaa syvemmäksi, jos olet jo pudonnut” – lausahdus onkin yksi tästä ratkaisukeskeisestä koulutuksesta nappaamistani elämänohjeista.
Vahvuudet, mitä ne oikein ovat? Googlaamalla löytyy monia vahvuuslistoja. Erilaisia positiiviseen psykologiaan perustuvia luonteenvahvuuksia. Kirjassa Voimaa, hyvän elämän polku, on kappale vahvuuksista. Hyvä kirja, johon kannattaa tutustua muutenkin. Siitä poimin seuraavaa: Tutkijoiden mukaan vain 30 % ihmisistä tunnistaa vahvuutensa. Vahvuuksiin panostaminen kannattaa, koska tutkimuksien mukaan vahvuuksiaan käyttävät ihmiset ovat onnellisempia ja luottavaisempia, energisiä ja elinvoimaisia, vähemmän stressaantuneita, saavuttavat tavoitteitaan, onnistuvat työssään, kestävät vaikeuksia paremmin.
Miten enneagrammin kautta katsotaan vahvuuksia? Enneagrammimallin kautta ihmiset jaetaan yhdeksään erilaiseen persoonallisuutyyliin. Tämä tyyli kehittyy jo varhaisina vuosina vuorovaikutuksessa. Ihminen haluaa luonnostaan selviytyä ja kehittää itselleen toimivan selviytymisstategian. Enneagrammittyylit ovat kaikki arvokkaita ja kukin tyyli käyttää hieman erilaisia luontaisia vahvuuksia. Joku on luontaisesti tarkka ja tunnollinen, toinen teoreettinen, älykäs ajattelija ja kolmas se touhupetteri, suorittajana tekemisen mestari. Kotisivuillani enneagrammityylejä esittelevät nallet. Jokaisen tyylin kohdalla, voit vahvuuksiesi tunnistamiseen katsoa kohtaa parhaimmillaan. Omassa kasityylissäni aikaansaava on yksi sana tuossa listassa ja kuten edellä kerroin, sen tunnistan yhdeksi luontaiseksi vahvuudekseni.
Enneagrammin perusteissa puhutaan myös automaattisesta huomion suuntaamisesta. Näemme ja koemme maailman oman tyylimme kautta. Huomaamme eri asioita kuin toiset samassa tilanteessa ja meiltä jää myös huomaamatta asioita. Enneagrammivalmennuksessa käytän usein esimerkkeinä tästä seuraavaa. Jos sinulle on ajakohtaista vaikkapa perheen perustaminen, haaveilet lapsista – huomaat todennäköisesti ympäristössäsi lastenvaunujen kanssa kulkevia ihmisiä enemmän, kuin tilanteessa, jossa tämä asia ei ole mielenkiinnon kohteesi. Tosiasia on, että kummassakin tilanteessa lastenvaunuja on liikenteessä ihan sama määrä, mutta huomiomme kiinnittyy niihin valikoivasti. Huomiokykymme voi olla myös varsin yksipuolinen ja huomiota tulisikin laajentaa siihen mikä helposti jää itseltä huomaamatta. Huomion suuntaamista voi harjoitella kehittämällä tietoisuustaitoja.
Samoin vahvuuksien toinen puoli on se, että omia vahvuuksia voi tulla käytettyä liikaa tai tilanteissa, jossa ne eivät olekaan niin toivottuja. Suorapuheisuus voi olla tärkeä taito tai hankala piirre. Avuliaisuus on ihanaa, mutta liiallinen avuliaisuus tukalaa niin auttajalle kuin autettavalle. Vahvuuksien suhteen onkin hyvä tehdä tutkimusmatkaa ja tunnistaa omia vahvuuksia. Pohtia missä tilanteissa ne ovat energisoivia ja toimivia. Vahvuuksien varjopuoli näkyy. Meitä ärsyttää toisissa ihmisissä ja toki myös itsessämme tietyt piirteet. Tällaiset ärsyttävät piirteet voivat olla myös henkilön vahvuuksia. Valmennuksissa annankin monesti seuraavan vinkin vaikkapa esimiestyössä oleville. Tarkkaile omia sisäisiä reaktiotasi tiimisi kanssa. Kun huomaat, että sinua ärsyttää jonkun tiimiläisen joku piirre, niin muistuta itseäsi. Tässä on nyt mahdollisesti kyse tämän ihmisen vahvuudesta, koska hän on todella usein tällainen. Jos työntekijä tuntuu esim. turhan tarkalta, ehkä joustamattomalta pilkunviilaajalta niin miten kääntäisit tämän mielessäsi vahvuudeksi? Tässä on meidän tiimin laadunkehittäjä, parhaaseen pyrkivä tyyppi. Tällä tavalla omaa ajattelua muuttamalla esimies voi saada tiimiläistensä vahvuudet kukoistamaan ja käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla.
Minun teki mieli aloittaa tämä blogi valittamalla. Olisin voinut vaikka valittaa siitä, että en ole saanut kirjoiteltua blogeja. Ei kuulosta oikein vahvuuksien blogilta. Kuulostaa enempi arkirealismilta, on niin houkuttelevaa vähän marista ja huomata kaikkea pientä nurjaa ja kurjaa. Nyt kun olen blogini kirjoittanut ja saanut sen julkaistua, on ihan voittajan fiilis. Sain tämän aikaan ja nappasin samalla kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kirjoitin pitkästä aikaa kotisivulleni blogin ja suoritin siinä sivussa tylsältä tuntuneen koulutukseeni liittyvän korvaavan tehtävän. Tähän motivaatio syttyi, kun otin käyttöön yhden vahvuuteni – luontaisen kykyni saada aikaan ja energisoitua tekemisestä. Lopetin jahkaamisen ja kuopan kaivamisen, loikkasin kuopasta ylös.
Blogi ja kuva © Leena Aijasaho