Mitä jos panostaisin vapaa-aikaani?

Pyöräilijä Leena

Mikä saa sinut innostumaan, siis innostumaan ihan todella niin, että sukat pyörivät jalassa? Vieläkö tunnet intohimoa ja tekemisen meininkiä? Coachina yllätän asiakkaani välillä kyselemällä vapaa-ajasta. Coachingiin tullaan työhön liittyvillä tavoitteilla, jolloin ratkaisujenkin odotetaan löytyvän työmaailmasta. Mitä jos ratkaisu löytyisikin laadukkaammasta vapaa-ajasta?

Ongelmana voi olla vaikkapa ajanhallinta – työt menevät kotiin, sähköpostit täyttävät ajan kotisohvalla ja päässä pyörii tuhannet kysymykset yötä päivää. Kuitenkin moni myös selittelee, miten on ihan ok tehdä töitä kotonakin, vaikka toisessa lauseessa on tuskailtu ajanhallinnalla. Mitä siis tapahtuisi, jos jättäisit työpuhelimen töihin tai et vilkuilisi sähköposteja iltaisin? Joskus vastaus on hiljaisuuden jälkeen: ”ei mulla ole mitään erityistä tekemistä, ilman työntekoa voisi iltaisin olla jopa tylsää”. Entäs jos kuvittelisit, että sulla on jotain tosi innostavaa tekemistä vapaa-ajalla tai yleensä elämässäsi, mitä tulee mieleesi? Tässä kohtaa kuulen koskettavia tarinoita: toiveista saada taas kiinni liikuntaharrastuksista, alkaa vaikkapa entisöimään huonekaluja, hankkia oma moottoripyörä, löytää parisuhteeseen sykettä, saada lapsia/lapsenlapsia, hankkia unelmien koti/vapaa-ajan asunto, löytää taas into lukea kirjoja tai vaikkapa kirjoittaa.

Mitä merkitystä on vapaa-ajalla, jos se menee vain seuraavan työpäivän odottamiseen? Laadukas vapaa-aika voi olla strategisesti hyvin oleellinen osa työtä. Jotta ihminen pystyy innostumaan työstään ja saamaan itsestään parhaansa irti, täytyy vastapainoksi olla akkuja lataavaa vapaa-aikaa. Vapaa-ajan kautta voi päästä kiinni innostumiseen. Mieli ja keho tarvitsevat myös työasioista irtipäästämistä, koska muuten alkaa samat levyt pyöriä päässä ja keho alkaa näyttää kyllästymisen merkkejään.

Taidankin lopettaa kirjoittamisen, on aika minunkin siirtyä vapaalle ja pukea pyöräilyvaatteet päälleni. Tänä vuonna pääsin Keski-Suomen sivuteillä aloittamaan pyöräilykauden jo maaliskuulla. Se, jos mikä innostaa minua. Rullaavassa liikkeessä voi keskittyä olemassa olevaan hetkeen ja antaa tuulen viedä turhat ajatukset mennessään. Samalla voi sisäisesti hymyillen haaveilla seuraavan kesän pyöräretkestä. Pitääkin muuten muistaa ostaa ne uudet pyöräilykengät.

Blogi ©Leena Aijasaho, Kuva Stepi Sundberg

Kerro kaverille: