”Ihmiset liikkuisivat enemmän, jos liikkeelle pääsi lähtemättä” – lause luki aikanaan työfysioterapeutina ajanvarauskortissani. Liikunnan jälkeen on hyvä olo, liikunta on terveellistä ja lisää hyvinvointia, mutta miten joskus vaan on niin vaikea päästä liikkeelle?
Moni tuntee tarinaani ja tietää minun ajaneen tuhansien kilometrien pyöräretkiä yksinäni. Kaikesta tästä huolimatta ajoittain törmään minäkin edelleen vaikeuteen saada itseäni liikkeelle. Olen myös kokenut toisen ääripään elämässäni eli ne vuodet, jolloin liikkeelle oli vaikea päästä. Mikä aikanaan auttoi ja sai minutkin uudestaan liikkeelle. Motivaatio kumpusi unelmista polkea jälleen elämäni retkiä, mutta mitä tarvittiin konkreettisesti liikkeelle lähtemiseen?
Raivasin kaikki esteet lähtemiseni tieltä tai tein lähtemisestä niin helppoa ja mukavaa kuin mahdollista. Minulla tämä toimii näin: aamulenkkiä varten lenkkivaatteet esille jo illalla ja kello soimaan ajoissa, jotta ei nouse mieleen tekosyytä ”en ehdi”. Toinen apu on illalla selkeä päätös aamulenkistä kelistä riippumatta. Kolmas oivallus on ollut löysätä tavoitteita; pienikin happihyppely siis vartin lenkki aamuisin on parempi kuin ei mitään. Ja tahdillakaan ei ole niin väliä. Säännöllisyys on määriä tärkeämpää.
Hyvä fiilis tulee kun pääsee liikkeelle! Ei siis kannata jäädä sohvalle odottelemaan fiilistä lähteä, vaan lähteä ensin ja fiilis löytyy liikkuessa. Liikkuminen tekee hyvää keho-mielelle, se on yksi lääke mielenterveydelle myös marraskuussa pimeänä vuodenaikana. Lähdetään siis liikkeelle!
Blogi ja kuva ©Leena Aijasaho