Osallistuin Utön mindfulness hiljaisuuden retriittiin syyskuun lopulla. Paikka ja ryhmä olivat minulle kokonaan uusia. Olen aikaisemmin ollut retriiteissä toisaalla. Mindfulness hiljaisuuden retriitin aikana puhelin ja netti ovat suljettuna. Retriitissä ei puhuta ja kommunikoida osallistujien kesken. Ohjelma rakentuu mindfulness meditaatioista, tietoisesta syömisestä, lepäämisestä ja ulkona olemisesta.
Tähän retriittiin oli kutsukirjeessä kerrottu, että kameran saa ottaa mukaan. Luontovalokuvaajana iloitsin tästä mahdollisuudesta, olihan keskellä merta oleva Utön majakkasaari kutsuva kuvauskohde.
Laivamatkan jälkeen ensimmäisenä iltana oli lyhyt opastus retriitin kulusta ennen hiljaisuuteen laskeutumista. Opasteita oli varsin vähän, mutta mieleenpainuva oli lause: täällä on sitten käärmeitä, kannattaa katsoa mihin kalliolla astuu. Hui! Käärmeet ovat jollain tapaa pelottaneet ja inhottaneet minua aina. Tuo lause säpsäytti ja nosti heti eteeni monia ajatuksia. Uskallankohan vapaasti liikkua täällä ollenkaan?
Retriitin rakenteessa vuorotteli ryhmässä mindfulness meditaatioiden harjoittaminen ohjatusti ja oma harjoittaminen luontoa aistien. Utön saaren kalliot houkuttelivat kulkemaan ja kuvaamaan käärmeistä huolimatta. Varoitus käärmeistä muuttuikin vähitellen tarkkaavaisuudeksi askeleista. Välillä pelko nosti päätään, mutta käärmeet pysyivät piiloissaan. Yhtään käärmettä en neljän päivän aikana havainnut. Mikä olisi ollut erilaista, jos en olisi kuullut koko lausetta? Olisinko liikkunut huolimattomammin ja vauhdikkaammin, vai ollut luonnostani terveen varovainen tottuneena luonnossa kulkijana?
Tuo varoittava lause käärmeistä oli retriitin oivallusten kannalta minulle merkityksellinen, koska sen kautta tajusin, miten paljon energiaa käytän etukäteen asioiden huolehtimiseen. Pelkään jotain, mitä mahdollisesti voi tulla eteen. Tämä saa minut varmistelemaan epäolennaisia asioita liiaksi. Huomasin myös oman taipumukseni suurennella asioita. Lause muutti mielessäni muotoaan ja näin jo mielikuvan kalliosta, joissa ei ole kengän mentävää koloa käärmeiden seassa. Taisi siis mielessä taas kerran vähän mopo karata käsistä. Sehän oli vaan ystävällinen lause, jossa kerrottiin mahdollisista käärmeistä kalliolla. Tajusin myös, miten ennakkoluulot estävät näkemästä olemassa olevaa hetkeä aidosti.
Tämän retriitin opettajana oli luonto monella tavalla ja tasolla. Upeat puitteet karulla ja kauniilla Utön saarella puhuttelivat hiljaisuudessa. Sai todella kokea olevansa osana jotain suurempaa ja päästää irti ennakkoluuloista, mielen malleista ja tuoda huomion hetkeen. Kiitos Turku Mindfulness retriitin järjestelyistä. Linkki kuvagalleriaani Utön saarelta.
Blogi ja kuva © Leena Aijasaho