Jokainen päivä on täynnä onnistumisia. Myös sellainen tahmeampi päivä, jossa vähän kaikki mihin tarttuu tuntuu epäonnistuvan. Huomion suunta on ihmeellinen voimavara. Voimme tietoisesti ja tarkoituksella nähdä jokaisen päivän hyvin eri tavoin – aloittaa esimerkiksi aamun viemällä huomion kaikkeen siihen, mikä juuri nyt on hyvin. Mitä jos kysyisit tuon kysymyksen itseltäsi, pitäisit tässä lukiessasi pienen tauon. Antaisit itsellesi mahdollisuuden katsoa, mitä nousee mieleesi suunnatessasi huomiosi tarkoituksella asioihin, jotka ovat kunnossa tai joista koet kiitollisuutta juuri nyt.
Voit myös pysähtyä tarkastelemaan asioita, joissa koet epäonnistuneesi. Voiko epäonnistumiseen kuitenkin kätkeytyä myös onnistuminen? Onko kyse vain näkökulmasta? Miten katsoa omia kokemuksia, jotka olet arvottanut epäonnistuneiksi uusin silmin vähemmällä arvostelulla. Työssäni coaching-prosesseissa autan asiakkaita löytämään uusia merkityksiä ja näkökulmia totuttuihin automaatttisiin ajatusmalleihin. Myös vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja erityisesti palautteen antamisessa pidetään tärkeänä sitä, että myönteistä kannustavaa palautetta olisi huomattavasti enemmän kuin kritisoivaa palautetta. Onnistumisen kokemus voimauttaa ja saa ihmisen kukoistamaan. Myönteisen palautteen voima on ihmeellinen, on se sitten omaa sisäistä puhetta tai toiselta saatua palautetta. Ei siis ole yhdentekevää onko huomiomme valokeilassa enemmän onnistumisia, mahdollisuuksia kuin kritiikkiä ja epäonnistumista.
Epäonnistumiset ovat kuitenkin myös hyödyllisiä ja tarpeellisia mahdollisuuksia kehittyä. Kukapa meistä olisi mestari harjoittelematta? Valokuvaus on itselle hauska epäonnistumisien ja onnistumisien vuoropuhelu. Ensisilmäyksellä joku kuva tuntuu epäonnistuneelta. Muutaman katsomiskerran jälkeen kuva alkaakin näyttää kiinnostavalta. Monesti sellainen kuva, jota en suoraan ole nähnyt onnistuneena kerää runsaasti kannustavia kommentteja instagrammissa. Epäonnistunut sanan tilalle tuleekin sanoja: erikoinen, omalaatuinen, ainutlaatuinen, yllätyksellinen, taiteellinen. Se mitä suoraan pidän onnistuneena, on joskus liian tavanomainen. Hyvässä valokuvassa kun on aina jotain yllätyksellistä, pelkkä tekninen toteutus ei tee hyvää valokuvaa. Valokuvaan liittyykin tapa katsoa. Aloitan juuri uuden koulutuspolun, jossa saan yhdistää työni ja rakkaan harrastukseni. Mitähän uutta tapaa katsoa elämää minulle tuokaa osallistuminen ”Voimauttava valokuvaus työyhteisön tukena”- koulutukseen? Vielä lopuksi alla esimerkkinä yöllinen ottamani valokuva. Tämä kuva tuntui ensin varsin pieleen menneeltä. Mitä useammin sitä katson, olen jollain tapaa alkanut nähdä kuvan sittenkin aika kiehtovana. Miten sinä sen näet?
Blogi ja kuva © Leena Aijasaho Kuvattu 5.5.2016 Lannevesi