Voimaa valokuvaamisesta

Karhunpentujen halaus voimavalokuva työnohjaaja Leena Aijasaho

Kotini on luonnon keskellä Keski-Suomessa järven rannalla. Olen itsekseni viihtyvää sorttia, en kaipaa kaupungin sykettä. Voin viipyä pitkiä aikoja yksin luonnossa liikkuen ja kameraani ulkoiluttaen. Luontovalokuvauksesta on tullut henkireikäni ja vastapaino työlleni.

Valokuvasin jo nuoruudessa filmikameralla, mutta digiaika vei kuvaamiseni uudelle tasolle. Digijärkkärin käytön opin harjoittelemalla ja soveltamalla tekniseen osaamiseen liittyviä teorioita kokeilemalla käytäntössä. Harjoitus tekee mestarin. Valokuvaaminen on jatkuvaa oppimista. Olen käynyt lyhyitä kursseja, hankkinut tietoa netistä, kameran käyttöohjeista ja toisilta kuvaajilta. 

Luontokuvaajana minua kiehtoo vuodenajat ja vuorokauden rytmi. Kesän valoisat yöt tai talvinen tähtitaivas ja revontulien tanssi. Lappiin teen reissuja vuosittain kamera matkassa. Elämän mittasuhteet asettuvat balanssiin pakkasyönä yksin tähtitaivaan alla, veneessä järvellä kesäyönä tai tunturin huipulla katsellen kaukaisuuteen. Näihin elämän hetkiin voin palata valokuvieni kautta ja voin tarjota palasen voimaantumista luonnosta valokuvien välityksellä seuraajilleni. 

Nisäkkäistä eniten olen kuvannut karhua, jonka tunnistan omaksi voimaeläimekseni. Karhujen lauman käyttäytymistä on kiinnostava seurata myös työnohjaajana. Karhuja kuvataan piilokojuista, joissa olen viettänyt lukuisia öitä puolisoni kanssa Kainuun korvessa Venäjän rajan tuntumassa. Kojuyön jälkeen on jännittävää purkaa kameran muistikortti tietokoneella, valita käsiteltävät kuvat ja viimein nähdä valmis valokuva. Karhukuvistani onkin tullut keskeinen osa brändiäni myös työnohjaajana ja ryhmänohjaukseen kehittämäni voimavalokuvapakka tuo karhut kaikkien ulottuville. 

Kolme vuotta sitten minulle keikisteli västäräkki rantakalliolla. Muistan hyvin tuon kohtaamisen. Siinä minulla oli vielä vanhempi kamera ja objektiivi, mutta valo osui lintuun niin osuvasti, että siltä illalta tallentui varsin hauska västäräkin kuvasarja. Tuollaisen yksittäisen hetken pystyn tunnistamaan käänteentekeväksi. Pian tuon illan jälkeen satsasin parempaan kameraan ja objektiiviin ja innostuin lintujen kuvaamisesta uudella tavalla. Koen innostumisen tunteen löytämisen uudelleen ja uudelleen elämässä tärkeänä. Kamera kädessä saan tuosta tunteesta kiinni myös silloin, kun arki meinaa painaa mieltä matalapaineen puolelle. Luonto antaa myös ymmärrystä elämän nurjaan puoleen. Maisemakuvasta tulee vaikuttavampi silloin kun taivaalla on pilviä, räntäsateessa voi tallentua merkityksellinen kuva ja siipirikko perhonen koskettaa syvemmälle kuin täydellinen yksilö. Luonnossa kulkiessani saan olla läsnä, käyttää kaikkia aistejani ja kehittää herkkyyttäni kuulla ja nähdä. Valokuvaaminen tuo näkyväksi huomion suuntaamisen merkityksellisyyden. Voin valita teleobjektiivin, kun etsin kaukaa yksityiskohtia, laajakulmalla tallennan suuria linjoja tai makro-objektiivin kanssa uppoudun tarkasti pienen pieniin yksityiskohtiin. Luovat kuvaustekniikat tuovat esiin elämän kerroksellisuuden sekä epätarkan ja tarkan näkemisen yhdistelmät. Valokuvaus on terapeuttista ja voimauttavaa. Löydän siitä paljon yhtymäkohtia työnohjaajan työhöni. Pakottamalla tai liikaa yrittämällä ei tule hyvää jälkeä. Onnistunut ohjaus tai valokuva voi toteutua, kun on hereillä ja läsnä hetkessä.

Leena Aijasaho
Työnohjaaja STOry, voimavalokuvaaja www.voimavalokuva.fi

Teksti julkaistu Suomen Työnohjaajat ry:n lehdessä OSVIITTA 3/2019

Kuva: Stepi Sundberg www.stepi.fi