Kärsivällisyys on ollut koetuksella arjen muutoksissa. Menin loppuvuodesta vaihtamaan tietokoneen ja automatisoituneet totutut tapani eivät enää toimikaan. Yksinkertaisetkin asiat vaativat keskittymistä ja syvään hengittämistä, on aika oppia uusille tavoille. Huh, miten työlään tuntuista.
Olisi niin helppo jatkaa vanhoilla luutuneilla tavoilla ja välillä epäilen suuresti, oliko tämä uudistus nyt ollenkaan järkevä peliliike yrityksessäni. Tosiasia on, että vanha tietokone oli armotta aikansa elänyt ja omat käytännöt päivitystä vailla. Tarkemmin pohtien uudessa koneessa on jo nyt pilkahduksia uusista sujuvista mahdollisuuksista, minun on vaan otettava uudet jutut haltuun. On nöyrästi jatkettava harjoittelua, toistettava, kokeiltava – eiköhän tämä tästä iloksi vielä muutu. Apuakin on tarjolla, mutta mikä siinä on, kun olisi niin kiva olla mestari ilman harjoittelua ja toisten tukea?
Samalla tavalla kuin sormet tietokoneen näppäimistöllä hakevat vanhoilla kaavoilla automaattisia toimintoja, toimii persoonallisuutemme automaatiot. Monia arkisia tilanteita menee ohi automaatiolla, jolloin emme ole läsnä siinä, mitä olemme tekemässä. Minulla ainakin on välillä avaimet hukassa, pohdin suljinko se kahvinkeittimen ja tuskastun tutulla kaavalla, kun en pääse sukkelasti uudella tietokoneellani eteenpäin tai menen lukkoon jossain vaikeassa tilanteessa elämässäni. Persoonallisuuttaan ei voi vaihtaa kuten tietokonetta. Automaattisia käytöstapoja ja ajatusmalleja voi kuitenkin oppia tiedostamaan. Mediaatio on yksi keino kehittää keskittymiskykyä ja samalla lempeää, ystävällistä suhtautumistapaa harhailevaan, levottomaan mieleen ja oman persoonan piirteisiin. Näin viikonlopun Mindfulness hiljaisuuden retriitin jälkeen huomaan sietäväni vähän paremmin uuden tietokoneen haltuunottoon liittyviä haasteita ja näen uuden opettelun tervetulleena mahdollisuutena ravistella luutuneita tapojani.
Jos kiinnostuit, olet tervetullut mindfulness-kurssilleni.
Blogi ja kuva © Leena Aijasaho