Pienet muutokset ovat tuoneet arkeeni levollisuutta. Blogit ja uutiskirjekin ovat odottaneet tuloaa näiden muutosten seurauksena. Olen antanut itselleni uudella tavalla aikaa odotella asioiden kypsymistä. Se tuntuu jotenkin oikealta, ettei vie asioita eteenpäin pakolla ja puskemalla. Tilalle on tullut enemmän itsestä huolehtimista, pieniä levollisia hetkiä, kehonhuoltoa, omaa mindfulness harjoitusta ja ulkoilua.
Miten sain muutoksen liikkeelle? Ruskareissun jälkeen listasin itselleni arkisia asioita, joihin en oikein ollut siinä kohtaa ollut oikein tyytyväinen. Yksi asia listallani oli älypuhelimen toistuva vilkuilu ja selailu. Se vei ihan liikaa aikaani ja huomioitani. Liiallisena se on hyödytöntä, täysin tarpeetonta ja turruttavaa. Asian myöntäminen itselle ääneen tai paremminkin tässä tapauksessa paperille sen kirjoittaminen teki asiasta itselle todellista. Tässä on muutoksen paikka. Taitaa olla niin, että me aikuiset tarvitsemme ruutuaikaa ja pelisääntöjä ainakin yhtä paljon kun jälkikasvukin. Ainakin minä tarvitsen tässä itseni johtamisen taitoja.
Mikä olisi se pieni muutos, jonka voisin tehdä? Päätin poistaa kaikista kuvakkeista älypuhelimen ruudulta pienet punaiset merkit, jotka ilmoittavat uusista viesteistä sovelluksesta. Sähköpostit saavat saapua rauhassa, samoin facebookissa voi tulla peukkuja tai kommentteja minun tietämättä. Lukitulle näytölle ei hypähdä ilmoituksia enää. Kaikki äänimerkit puhelimen soimista lukuun ottamatta olinkin jo hiljentänyt aikaisemmin.
Hämmästyksekseni tämä toimi oikeasti. Huomasin, miten paljon helpompaa oli keskittyä. Puhelin ei vilkkunut tai välkkynyt. Puhelinta vilkaistessa mikään punainen pieni merkki ei ilmoita saapuneesta viestistä. Pystyn nyt tietoisemmin valitsemaan sopivan hetken, jolloin luen sähköpostit ajatuksen kanssa tai valitsemaan hetken, jossa avaan facebookin tai muita SoMe-kanaviani. Toki välillä vanha tapa palaa ja juutun taas selailemaan nettiä. Olen jo kuitenkin oppinut suhtautumaan lempeästi itseeni. Iloitsen, että nyt huomaan nopeammin vanhan tavan palanneen, jolloin voin taas valita ja laskea luurin kädestäni. Tämä on sitä arkeen tuotua hyväksyvää tietoista läsnäoloa.
Tämä pieni muutos on tuonut levollisuutta elämääni. Olen myös huomannut, että tätä pientä muutosta on seurannut muita pieniä muutoksia. Levollisuus tai tasapaino elämässä ei aina vaadi mitään täysremonttia. Askel kerrallaan tai pienin askelin muutoksien tekeminen kantaa paremmin pysyviin tapoihin.
Blogi ©Leena Aijasaho