Luontovalokuvaajana kamerarepussani on useampia objektiivejä. Valokuva on varsin erilainen, jos se ottaa laajakulmalla tai tarkentaa kuvan lähelle johonkin yksityiskohtaan.
Yksityiskohdat, vaikkapa pikkulintu voi olla herkkä ja kaunis, jonka äärelle on koskettavaa pysähtyä. Laajakulmalla taas kuvaan tulee avaruutta, kuvan katsojalle tulee kokonaiskuva, jossa yksityiskohdat eivät enää erotu selkeinä.
Työnohjaajan työssäni asiakkaani on usein pulmallisten asioidensa äärellä. Näkökentällä on silloin taipumus kaventua ja pulmallinen asia täyttää kuvan. Maisema ikäänkuin kaventuu – pulmallinen asia tuntuu täyttävän mielen, jolloin vaihtoehdot käyvät vähiin. Se tunne ”kun kaikki kaatuu päälle”, lienee meille monelle tuttua. Mitä jos silloin kokeilisit ottaa laajakulman käyttöön? Aseta tuo pulmallinen asia isolle paperille pieneksi ruuduksi ja astu askel taaksepäin. Mitä nyt näet? Millaisia muita ruutuja voit paperille piirtää tästä hetkestä? Mikä muu on olemassa ja totta juuri nyt? Laajakulmalla yksityiskohdat pienenevät ja saavat erilaisen kontekstin kokonaisuudessa. Laajakulmalla kuvattu valokuva voi olla kaunis ja koskettava, aivan kuten lähikuvakin. Toki tämä toimii myös toisinpäin. Jos kokonaiskuva näyttää sumuiselta ja vaikealta, voi olla hyödyllistä zuumata johonkin toimivaan yksityiskohtaan tässä hetkessä ja keskittyä siihen. Nähdä, ettei kaikki olekaan pielessä.
Kannattaa siis kantaa mukanaan monia objektiiveja myös elämän kamerassa. Vaihtaa näkökulmaa, zoomata sopivasti ja vaihtevasti. Hankin muuten juuri uuden kamerarepun, kulkee nuo elämän eri objektiivit paremmin mukana luontokuvausreissuilla. Nämä kuvat tarttuivat kameraani Utön mindfulness hiljaisuuden retriitistä.
Blogi ja kuvat © Leena Aijasaho