Innostumisen ytimessä Hullun Polkasussa

Hullunpolkaisu Leena ja toimistonalle

Kun yksi keksii idean facebookissa, tässä tapauksessa Äkäslompolon kyläkauppias Sampo Kaulanen, innostus kasvaa ja antaa ihmiselle uskoa jospa minäkin. Kun ajatuksen siemen on kylvetty, toteutukseen on enää lyhyt matka. Tulee vaan poistaa mielen rajoittavat esteet. Mieli syöttää automaattisesti listaa syistä mikset voi: ei ole välineitä, ei ole kuntoa, on liikaa ikää tai liian vähän ikä jne. Mutta onneksi toisen innostus voi tarttua ja luoda tekemisen meininkiä.

Hullun Polkaisu oli siis pyöräily heinäkuussa Äkäslompololosta Hetan ja Kautokeinon kautta Norjaan Altaan uimaan jäämereen. Matkaa kertyi noin 350km ja ajopäiviä oli kolme (141km  – 83 km – 130km). Tapahtuma osoitti, että tällainen retki onnistuu jos jonkinmoisella pyörällä ja ilman erityistä pyöräilytaustaa. Samassa häppeningissä mahtuivat vauhtia kaipaavat kurvailemaan etujoukoissa kuin munamankelilla sotkijat asenteella ei se matka tapa vaan vauhti.

Hullun Polkasussa ei yritetty pakottaa osallistujia samaan muottiin. Erilaisuus oli rikkaus ja kukin tyylillään oli pelin henki. Jokaisen tapa osallistua ja taivaltaa sai osakseen arvostusta ja kunnioitusta. Tapahtumaan osallistumiskynnys oli matala. Luovuus peliin ja mukaan omalla tyylillä. Ihmisiä oli eri puolilta Suomea, jokainen omasta lähtökohdastaan ja innostuksessaan mukana. Sai sotkea menemään pyörällä koko matkan, joillakin oli auton ja pyörän yhdistelmä, jossa kuski/polkija vaihtui sopivin väliajoin. Jotkut tulivat mukaan vain tietylle etapille eli matkalta pystyi liittymään joukkoon. Ryhmä oli siis koko ajan avoin uusille jäsenille ja ensi vuoden Hullunpolkaisu kutsuu mukaan ketä vaan kiinnostunutta.

Mikä sai minut mukaan? Vuosikausia pyöräretkeilleenä innostun helposti kaikesta pyöräretkeilyyn ja Lappiin liittyvästä. Olin sattumoisin pohtinut juuri Norjaan ajamista keväällä, mutta touko-kesäkuun taitteen reissu vaihtuikin Turun suuntaan rannikolle ja saaristoon, kun tytär pääsikin reissukaveriksi. Lopullinen niitti lähtöön oli aviomiehen lupaus lähteä huoltoautoksi ja valokuvaamaan yhteiseen reissuun pohjoiseen.

Nopeasti tuli myös idea toimistonallen mukaan lähtemisestä. Kirpparilta sadekamppeet Nallelle, ”pelipaitaa suunnittelemaan” ja yritykseni enneagramminalle siirtyi pyöräilemään punaisessa kypärässään. Toimistonalle sai osakseen paljon huomiota ja ihana oli jäämeren rannassa kommentti: teidän perässä oli kannustava ajaa, koska nalle hymyili koko ajan. Siis nallen elämänasenteesta voi ottaa oppia. Nyt nalle istuu taas tyytyväisenä toimistoni sohvalla. Hymy on edelleen naamalla, mitä lie tulevia seikkailuja pohtiikaan.

Kuvat kertovat enemmän, tästä linkki Stepin kuviin Hullun Polkasusta.

Hullunpolkasusta löydät lisää facebook-sivulta Hullunpolkasu. Toivottavasti sinäkin innostut mukaan!

Blogi ©Leena Aijasaho leena.aijasaho@iki.fi


 

Kerro kaverille: