Coaching vai työnohjaus?

Coaching vai työnohjaus, Leena Aijasaho

Esimies- tai asiantuntijatyön kehittämisessä henkilökohtainen työnohjaus tai coaching oikeassa kohtaa ja oikein valittuna auttavat esimiestä selkeyttämään päämääräänsä ja jaksamaan haastavassa tehtävässä. Milloin sitten on paikka työnohjaukselle ja milloin coaching sopisi paremmin? Tarjoan itse molempia palveluja ja avaan tässä näkökulmia, joista yleensä käydään keskustelua esimiehen kysyessä itselleen yksilöohjausta.

Coachingissa ja työnohjauksessa kyse on henkilökohtaisten tapaamisten muodostamasta prosessista. Tapaamiset ovat luottamuksellisia ja koulutettu työnohjaaja tai coach toimii eettisten periaatteiden mukaan ulkopuolisena sparraajana. Kummassakin työskentelytavassa tapaamiset voivat olla kasvokkain toteutettavia tai puhelintapaamisia. Kumpikin prosessi on tavoitteellista työskentelyä.

Mikä sitten on erilaista? Työnohjaus on prosessina yleensä pitkäaikaisempi. Työnohjaus tarjoaa paikan pysähtyä pohtimaan omaa tapaa tehdä työtä, omaa motivaatiota, jaksamista ja voimavaroja. Työnohjausprosessi muodostuu tapaamisista, joiden välillä yleensä asiakas ja työnohjaaja eivät ole yhteydessä toisiinsa, muuta kun aikatauluihin liittyvissä asioissa. Työnohjauksen fokus on työssä. Tapaaminen voi kestää 60-90 minuuttia ja tavallisesti tapaamisten väli on 3-4 viikkoa. Coaching taas on aktiivisempi prosessi, kuvasin sitä enemmän kokonaisvaltaisena kasvu ja kehittymisprosessina. Coachingissa tavoite on koko ajan läsnä ja tavoitteen asettelun otetaan mukaan myös organisaation näkökulma ns. kolmikantaneuvottelussa. Tässä aloitustapaamisessa coachingiin tuleva esimies/avainhenkilö, hänen esimiehensä ja coach tapaavat yhdessä ja linjaavat prosessin suuntaa. Tämän jälkeen coaching jatkuu kahdenvälisinä tapaamisina, mutta tapaamisten väleissä coachattavalla on mahdollisuus asettaa itselleen välitehtäviä, kirjoittaa muistiinpanoja tai kommentoida edistymistään coachille sähköpostilla. Tapaamisten välillä siis on lupa pitää yhteyttä. Coach on aktiivisemmin mukana asiakkaan tukena koko prosessin ajan. Joku asiakkaani onkin nimittänyt minua ”salaiseksi ystäväksi”, jolle voi kertoa luottamuksellisesti asioita, joihin arjessa törmää. Kun työnohjauksessa fokus on tiukemmin työssä, coachingissa fokuksessa on laajemmin mukana työn lisäksi myös ohjattavan persoona ja henkilökohtainen elämä. Esimies tekee työtä omalla persoonallaan, jossa itsetuntemus, itsensä johtaminen ja tunneäly ovat keskeisiä taitoja. Tavallisin prosessin kesto on 5-8 tapaamista ja työskentely tapaamisten välillä. Palautteiden mukaan coaching-prosessit ovat ylittäneet odotukset ja moni on saanut ennemmän kuin alunperin osasi odottaa. Coachin tehtävä onkin kaivaa asiakkaasta esiin hänen piilossa olevia voimavarojaan.

Siis miten valitsen, coaching vai työnohjaus? Joskus kysyn näin: haluatko aktiivisen kehittymisprosessin esimiehenä, voitko sitoutua työskentelemään myös tapaamiseemme välillä? – tätä on coaching. Vai kaipaatko purkupaikkaa, pysähtymistä työasioidesi äärelle luottamuksellisessa kahdenvälisessä keskustelussa, mutta et halua välitehtäviä tai jatkuvaa etenevää kehittämisprosessia tässä kohtaa? -valitse silloin työnohjaus.

Valitsetpa kumman työskentelymuodon tahansa, teet hyvän valinnan ja palveluksen itsellesi. Vaativissa tehtävissä ei voi määräänsä enempää kehittyä yksin. Tukea voi toki saada työyhteisössä tai kollegoilta, mutta näihin suhteisiin liittyy vastavuoroisuuden odotusta: kun minä nyt tuen sinua, niin odotan myös sinulta tukea itselleni. Ulkopuolisen kanssa keskustelu antaa uudenlaisen paikan kohdata oman itsensä ja työnsä. Ohjattava saa kerrankin käyttää ajan täysin itselleen, kantamatta huolta vastavuoroisuudesta. Työnohjaaja ja coach on kokonaan asiakastaan varten sovitun prosessin ajan. Kumpikin ohjaustapa työnohjaus tai coaching antaa sinulle luottamuksellisen ja läsnäolevan paikan tulla kuulluksi ja kohdatuksi. Paikan selvitellä auki mielen solmuja ja antaa tilaa uusille oivalluksille.

Blogi ja kuva ©Leena Aijasaho